Kirjoittanut Aija Hietanen, mentori
Voisiko olla mielenkiintoisempaa ja samalla haastavampaa tilannetta kuin aloittaa uuden kehittäminen työyhteisöissä, jotka elivät vielä suuren muutoksen aiheuttamaa kaaosta? Sote-uudistus ja siirtyminen hallinnollisesti hyvinvointialueen alle oli monelle työyhteisön jäsenelle suurin muutos tähänastisen ammattiuransa aikana. Hyvinvointialueelta tulevat ohjeet ja uudet käytänteet hämmästyttivät ja samalla turhauttivat.
Kun yhteisöohjautuvuuden mentorina astui tällaiseen tilanteeseen, joutuu myös oma ammattitaito koetukselle. Vanhasta tottumuksestaan mentori yritti perustella uutta kehittävää toimintaa sen näyttöön perustuvilla hyödyillä ja saada työntekijät innostumaan yhteisöohjautuvuudesta. Mutta turhaan. Työyhteisöt olivat selvästi vielä sote-uudistuksen aiheuttamassa muutosprosessissa.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana kuljimme eri polkuja, puhuimme eri kieltä ja eri asioita. Henkilöstö halusi kertoa meille hyvinvointialueelta tulevien ohjeiden tulvasta ja sen aiheuttamasta tunteesta. Siitä, että heidän osaamistaan ja asiantuntijuutta ei enää arvosteta. Me mentorit puolestamme halusimme kertoa heille yhteisöohjautuvuudesta ja siitä, miten se lisää heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan oman työnsä parhaina asiantuntijoina.
Yhteinen polku löytyy, kun mentori
- ottaa vastaan tunteet
- kuuntelee
- esittää kysymyksiä, jotka saavat heidät itsensä pohtimaan ja reflektoimaan tämänhetkistä tilannettaan
- on aidosti utelias ja kiinnostunut
- sanoo rohkeasti, mitä itse mentorina tilanteesta ajattelee ”nyt olemme kuunnelleet tarpeeksi valitustanne hva:sta”
- ohjaa keskustelua ratkaisuihin eikä anna aikaa valitukselle
- vahvistaa osallisuutta
Aija Hietanen, yhteisöohjautuvuuden mentori
Savonia-ammattikorkeakoulu
”Yhteisöohjautuvuus voimaannuttaa ja vapauttaa!”