Kirjoittanut Jaana Piippo, mentori
Erääseen työyhteisöön oli tullut useita kansainvälisiä työntekijöitä runsaan vuoden sisällä. Kansainväliset työntekijät eivät osallistuneet ensimmäisiin työpajoihin. Esihenkilön vaihduttua muutimme toteutusta siten, että järjestimme kaksi työpajaa yhden sijasta. Sillä tavalla suurempi osa työyhteisön jäsenistä, ja myös kansainväliset työntekijät, pääsivät osallistumaan.
Me mentorit hidastimme puherytmiä ja puhuimme osan sisällöistä englanniksi saadaksemme kansainväliset työntekijät mukaan käsittelemään asioita. He käyttivät kännykässä olevia käännösohjelmia ja pyysivät työkavereilta apua ymmärtämiseen. Kaikki eivät ymmärtäneet kaikkea, se on ihan varmaa.
Pidimme kunkin työpajan alussa kierroksen, jossa kysyimme joko osallistujien senhetkisiä fiiliksiä, vastausta kaikille yhteiseen kysymykseen tai myönteistä palautetta kunkin osallistujan vierustoverista. Kierros oli hyvä työtapa, koska siinä jokainen sai äänensä kuuluviin heti työpajan alussa ja sanottua itselleen tärkeitä asioita. Alkuvaiheessa kansainväliset työntekijät puhuivat ihan hiljaisella äänellä muutaman sanan lauseita, osan englanniksi. Keväällä 2025, vuoden työskentelyn jälkeen, huomasimme, miten heidän äänensä kuuluivat jo paremmin ja ilmaisut olivat pidempiä ja tarkempia. Useamman kerran kansainväliset osallistujat sanoivat jotain, mikä oli uutinen muille osallistujille. Yhteydet työyhteisön jäsenten välillä rakentuivat ja vahvistuivat.
Pienryhmätyöskentely oli tärkeä työtapa. Pienryhmässä oli enemmän aikaa sanoittaa ajatuksiaan ja tarkistaa ymmärtämistä.
Osaamisen näkyväksi tekeminen osoittautui hyödylliseksi. Kaikki työpajan jäsenet saivat tietää toistensa taustoista, ja samalla tuli esiin paljon toisille uutta osaamista. Yhdessä työpajassa oli mukana sairaanhoitaja, joka on työskennellyt Suomessa jo pidempään. Hän rohkaisi muita kansainvälisiä työntekijöitä tuomaan rohkeasti osaamistaan esille ja tarjoutumaan työtehtäviin, koska suomalaiset kollegat eivät ehkä tiedä heidän osaamisestaan. Kannattaa uskaltaa ja olla aktiivinen.
Hankkeen päätyttyä työyhteisössä esihenkilö kertoi, että hän toivoo kansainvälisten työntekijöiden aktiivisuuden alkavan näkyä tiimi- ja yksikköpalavereissa samalla tavoin kuin se on tullut esiin työpajoissa. Kannustimme häntä käyttämään työpajoissa toimiviksi osoittautuneita työtapoja.
Viimeisessä työpajassa osallistujat puhuivat siitä, miten vaativa vuosi kaikilla työyhteisön jäsenillä on takanaan sekä perehtymisen että perehdyttämisen takia. Oli tärkeää, että tästäkin kokemuksesta voitiin puhua yhdessä.
Osallistujien iloiset ilmeet, lämpimät hymyt, lähellä istuminen ja asukkaiden mukaan tulo työpajoihin herätti mentorille kokemuksen työpajojen merkityksellisyydestä sekä iloa ja kiitollisuutta yhteisestä polusta juuri tämän työyhteisön kanssa.
Jaana Piippo, yhteisöohjautuvuuden mentori
Savon ammattiopisto
”Johtaminen ei katoa – se muuttuu yhteiseksi taidoksi.”