Kirjoittanut Merja Partanen, mentori
Sanapari päästää irti tarkoittaa sitä, että et pidä tiukasti lankoja omissa käsissäsi, vaan annat löysää. Se on luonnollinen jatkumo kokeilukulttuurille ja yhteisöohjautuvuudelle. Kokeilu alkaa tuottaa hedelmää, kun henkilöstö näkee itse mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. (Ala-Mutka Jukka teoksessa Johtajuuden rakentajat)
Yhteisöohjautuvassa työyhteisössä mentorin ja/ tai esihenkilön rooli työyhteisön kanssakulkijana on erittäin merkityksellinen ja monipuolinen. Se ei ole pelkästään neuvojen antamista, vaan myös yhdessä kulkemista ja oppimista. Irti päästäminen on esihenkilölle ja meille mentoreillekin ollut iso kokemus. On pitänyt oppia antamaan työyhteisölle tilaa, vastuuta ja mahdollisuuksia.
Hankkeen alkutaipaleella työntekijät odottivat työpajoihin kouluttajaa, ja me helposti toimimme odotusten ja identiteetin mukaisesti: olemme tiedon tuojia ja asiantuntijoita. Pikkuhiljaa oman roolin ymmärtäminen on muuttunut kouluttajasta kanssakulkijaksi. Keskustelimme ja pohdimme usein omaa rooliamme ja kipuilimme muun muassa seuraavien kysymysten kanssa:
- Puskemmeko liikaa, suunnittelemmeko liikaa työyhteisön puolesta?
- Miten työyhteisöt suunnittelisivat itse seuraavaa askelta?
- Minkä uuden käänteen saisin omassa mielessäni tapahtumaan?
- Kuinka vahvistaa työyhteisön omistajuutta?
- Mitä toimintatapoja tämä siirtyminen meiltä vaatii?
Eräs kertomus omistajuudesta, roolista ja irti päästämisestä
Eräässä palveluasumisen yksikössä olimme mentorin kanssa käyneet pitämässä työpajoja jo useaan otteeseen. Eräässä työpajassa työntekijät kertoivat olevansa kyllästyneitä tähän yhteisöohjautuvuuden hankkeeseemme. Aikamme keskusteltuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että me emme mentoreina enää jatkossa anna heille tehtäviä tai aiheita työpajoihin, saati johda niitä.
Kun seuraavan kerran menimme työpajaan, työyhteisön jäsenet kertoivat esimerkkejä, miten he olivat työyhteisössä kehittäneet yhteisöllistä työvuorosuunnittelua sekä tiedon kulkua päivittäisjohtamisen taulujen avulla. Meillä olikin mentoriparin kanssa pää aivan pyörällä. Mitä tapahtui? Näin jälkeenpäin ajatellen juuri tässä vaiheessa päästimme irti ja huomasimme, että työyhteisö kehitti itse heille tärkeitä asioita yhteisöohjautuvaksi omalla tavallaan ja aikataulullaan. Täytyi vain luottaa siihen, että työyhteisö otti roolinsa oman työnsä kehittäjänä ilman mentoreita tai esihenkilöitä.
Merja Partanen, yhteisöohjautuvuuden mentori
Savon ammattiopisto
“Vapauta ajattelu!”