Kirjoittanut Satu Pirskanen, mentori
Yhteisöohjautuvuuden kehittämisen kokeiluyksikkönä toimi kotihoidon tiimi keskisuuressa kaupungissa. Tiimin työntekijät olivat puheliaita ja rohkeita ilmaisemaan mielipiteensä. Hankkeen kehittämistyöpajojen alkaessa he eivät olleet pitäneet tiimikokouksia lähes puoleen vuoteen. Puhumisen tarve oli kasvanut suureksi; työntekijät kertoivat ehtivänsä kohdata toisiaan vain satunnaisesti vuorojen vaihtuessa.
Tiimi jakoi toimistotilan muiden alueen tiimien ja etähoivan kanssa, mikä teki ympäristöstä levottoman. Työstä keskustelemiselle ei ollut rauhallista tilaa, jossa olisi voinut vaihtaa ajatuksia ja sopia yhteisistä käytännöistä. Koska tiimi ei tavannut säännöllisesti, monet toimintatavat jäivät epäselviksi ja yhteiset sopimukset puuttuivat.
Työntekijät kokivat, että asiakastyön kiireet estivät säännöllisten palavereiden järjestämisen. Kuitenkin, kun kehittämishankkeen työpajat oli sovittu ennakkoon, tiimi osallistui niihin aktiivisesti. Tämä viittasi siihen, ettei yhteiselle kohtaamiselle oltu luotu selkeitä rakenteita. Tiimissä ajateltiin, että kaikki mahdollinen aika tulisi käyttää suoraan asiakastyöhön – erityisesti hoitajavajeen vuoksi.
Tämä kiireen tunne on laajemminkin tuttu ilmiö. Yhteinen sopiminen, keskustelupaikkojen luominen ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen ovat keskeisiä asioita yhteisöohjautuvuuden kehittämisessä. Ilman yhteistä aikaa työstä ei voida puhua, eikä työ näin ollen myöskään kehity.
Satu Pirskanen, projektipäällikkö, yhteisöohjautuvuuden mentori
Savonia-ammattikorkeakoulu
”Kun luotetaan, uskalletaan ottaa vastuuta.”