Kirjoittanut Jaana Piippo, mentori
Kokemustemme mukaan esihenkilön rooli on erittäin keskeinen yhteisöohjautuvuuden juurtumisessa työyhteisöön. Tämä on hieman paradoksaalista, sillä yhteisöohjautuva työyhteisö toimii ilman esihenkilön jatkuvaa ohjausta. Se onkin tavoite, johon kulkevalla polulla esihenkilö osoittaa suuntaa, raivaa esteitä työyhteisön tieltä ja haastaa työyhteisöä etenemään uudella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa ajan löytämistä ja osoittamista työyhteisön palavereille, tavoitteiden kirkastamista sekä vastuun siirtämistä tiimille sen sijaan, että itse tekisi nopeammin. Yhteisöohjautuvuutta tunteva ja siihen sitoutunut esihenkilö osaa auttaa työyhteisöä eteenpäin.
Hankeryhmä vieraili helmikuussa 2025 Keski-Uudenmaan sotessa (Keusote). Tutustuessamme yhteisöohjautuvuuden toteutumiseen työyhteisössä vaikutuimme siitä, kuinka sisäistyneesti Keusoten asumispalveluiden ja kotiin annettavien palveluiden esihenkilöt kertoivat yhteisöohjautuvuudesta ja sen toteutumisesta yksiköissään. He kertoivat konkreettisesti yhteisöohjautuvuuden työkaluista ja niiden käytöstä. He vaikuttivat olevan lähellä työntekijöitä ja arkea.
Perehtyneisyyttä yhteisöohjautuvuuteen selittää osittain se, että Keusoten esihenkilöt ovat toteuttaneet yhteisöohjautuvuutta jo vuodesta 2019. Voiko osa selitystä olla se, että he ovat alusta alkaen ohjanneet omaa henkilöstöään yhteisöohjautuvuuteen ja joutuneet opiskelemaan yhteisöohjautuvuutta perusteellisesti pystyäkseen ohjaamaan henkilöstöä?
Jäimme miettimään sitä, olimmeko me Polkuja-hanketoimijat tehneet oikeita ratkaisuja ottaessamme työpajojen vetovastuun itsellemme. Esihenkilöt osallistuivat hankkeen aikana työpajoihin, mutta ovat vasta hankkeen loppuvaiheessa vetäneet osia työpajoista.
Minun johtopäätökseni mentorina on, että esihenkilöt ovat parhaita työyhteisöjen ohjaajia. Edellytyksenä tähän on, että he saavat itse etukäteen johdatusta aiheeseen ja tukea ohjaamiseen koko kehittämistyön ajan. Tuki voi olla valmennustilaisuuksia, pienryhmätyöskentelyä ja parityöskentelyä kollegan kanssa. Tuki on kuitenkin kevyttä verrattuna siihen, että ulkopuolinen toimija ohjaa työyhteisöä. Toiseksi esihenkilö voi kokea jäävänsä tyhjän päälle siinä tilanteessa, kun ulkopuolinen jossain vaiheessa väistämättä siirtyy sivuun ja vastuu siirtyy esihenkilölle.
Esihenkilöt ovat laajalti hyväksyneet valmentavan ja palvelevan johtamisen periaatteet. Nyt on kyse periaatteiden saamisesta käytäntöön ja osallistavien työtapojen toteuttamisesta arjessa. Työyhteisön ohjaaminen yhteisöohjautuvuuteen on juuri tätä työskentelyä.